Analyysi: Aatamin luominen

Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni maalasi Vatikaanissa sijaitsevaan Sikstuksen kappeliin monia kattofreskoja vuosina 1508-1512, joista kuuluisin on nimeltään Aatamin luominen ( Adam's skapelse). Teos kuvaa maailman ensimmäisen ihmisen, Aatamin tulemista maailmaan Jumalan luomana. Jumala antaa ihmiselle elämän koskettamalla tätä sormenpäällään. Lähes jokainen tuntee maalauksen. Ei välttämättä nimeltä mutta varmasti jokainen on sen joskus nähnyt jossakin yhteydessä. Teosta on parodioitu todella paljon ja sitä myös käytetään yleisesti mainonnassa. 

 Käsien kosketus on kuvan sommittelun keskipiste ja siihen on keskitetty koko maalauksen jännitys ja energia. Tätä Michelangelon sommittelua pidetään yhtenä taidehistorian suurimmista saavutuksista ja se on eräs tunnetuimmista kuvataiteen teoksista. 

Maalauksen värimaailma on todella monipuolinen. Vaikka värit ovat tietysti haalistuneet viiden sadan vuoden aikana, on silti jälki sykähdyttävää. Ihminen on kuvattu arkisena, alastomana luonnollisessa ympäristössä. Jumala kurkottaa alas paratiisista neitsyiden syleilystä. Viinpunainen, hieman kylmä väritys Jumalan takana tuo kuvaan syvyyttä ja vastapainoa taustan vaaleille väreille ja pehmeille muodoille. Jumala näyttää ikään kuin syöksyvän kuvan oikeasta reunasta keskustaa kohti, joka aiheuttaa kuvan keskustaan jännitettä.  Aatami taas on rennosti omalla paikallaan, makaamassa vuoren rinteellä. 

Kun ottaa huomioon teoksen paikan, kappelissa, ei ole ihme että maalaus kuvaa uskonnollista tapahtumaa. Luomistyö on puhuttava aihe jonka kuvaamiseen ei moni taiteilija uskalla ryhtyä. Omasta mielestäni juuri tämä työ monien muiden Michelangelon maalausten ohessa on kuvittanut raamatun tapahtumia. 

Henkilökohtaisesti teoksen katsominen antaa minulle rauhallisen tunteen. Vaikka siinä on suurta dramatiikkaa, kuva ei ole ahdistava tai suuria tunteita herättävä. Jos kauniin vaalean taustan sijalle olisi maalattu myrskyävä taivas, olisi koko kuvan sanoma erilainen.